Muutama vuosi on vierähtänyt ilman isompia pyörämatkoja. Nyt olisi kuitenkin taas aika laittaa pedaalit pyörimään. Saimme Jannen ja Ilmarin kanssa ihme kyllä irrotettua yhteistä aikaa ja sovittua seutaavan reissun. Tällä kertaa etupyörä käännettäisiin kohti Alppeja.
Aikasemmat matkat tällä porukalla oli suuntautunut Pyreneille ja Dolomiiteille, mutta väliin jäi tämä edellisiä ehkäpä vielä kuuluisampia ja korkeampia vuoristoteitä väleihinsä kätkevä alue. Ainakin Ranskan ympäriajoa seuranneille nimet kuten Col de la Madelein, Alpe d`Huez, Col du Galibier ja Col de L'Iseran ovat tulleet väistämättä tutuiksi. Tämä viikon mittainen reitti yritettiin piirtää kulkemaan mahdollisimman monen tällaisen monumentaalisen nousun kautta.
Ajankohdaksi lukittiin hyväksi havaittu kesäkuun alku, milloin Keski-Euroopassa olisi jo lämmintä, mutta turistisesonki ei olisi kuitenkaan startannut. Päätimme noudattaa Pyreneillä hyväksi havaittua kaavaa ja varata uuden hotellin aina jokaisen päiväetapin päähän. Mukaan pakattaisiin vain mahdollisimman kevyet varusteet, mitä nyt maantiepyörään saa järkevästi sidottua.
Reissu lähestyi ja taivaalle alkoi kasautua hieman tummia pilviä. Ilmailualan unionin lakko sotkee lähtöpäivänä lentoliikennettä ja vähintään matkatavaroiden perillepääsy vaikuttaa epävarmalta. Myöskin osa alppiteistä on vielä pahasti lumen peitossa, mutta toivotaan että läpi jotenkin päästäisiin. Jannelle sattui vielä muutto juuri ennen matkaa ja flunssatkin hieman sotkee valmistautumista. Vähintäänkin siis pientä jännitystä että millainen reissusta tulee. No johonkin ainakin lähdetään, kun vapaat on nyt töissä ja kotona sovittu.
Kommentit
Lähetä kommentti