Olen usein ollut reissussa joulukuun tai tammikuun paikkeilla ja jälleen kerran alkoi matkakuume nousta samaa tahtia kuin päivän pituus lyheni. Kun joulun pyhinä vielä erehdyin lukemaan kirjoja pyörämatkailusta, alkoi muodostua tuttu pakonomainen tarve suunnitella uutta reissua.
Pallottelin mielessäni kauan hautunutta ajatusta polkupyöräilystä Kauppatorilta jäämerelle, mutta sen aikatauluttaminen kalenteriin ei tahtonut onnistua. Vähille kesälomapäiville joskus heinä-elokuussa riittää aina ohjelmaa ja tekemistä. Toisaalta kesään tuntui olevan liian pitkä aika, enkä malttaisi odottaa reissua niin kauan.
Tutkin myös kovasti karttakirjaa. Tämä ala-asteelta saatu kirja on inspiroinut jo monta reissua ja sen nurkat ovat kärsineet ja kannet alkaneet irtoilla. Eteläinen Eurooppa kiinnosti, siellä olisi paljon nähtävää ja lennot olisivat edullisia. Heinäkuussa tiesin kuitenkin näiden mestojen olevan tupaten täynnä turisteja ja teiden ruuhkaisia. Kaisa taisikin ehdottaa, että jos lähtisin jo toukokuussa, ja minähän otin tämän lupana ja suoranaisena käskynä toteuttaa matka tuolloin. Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa toimisi hyvänä treeninä kesäkuun yhdeksästoista päivä pidettäviin triathlonkisoihin ja aikaa jäisi juuri sopivasti palautumiselle.
Kartoista etsin mielenkiintoisia kohteita ja mietin mahdollisia reittejä. Lennot saisivat olla suoria Helsingistä ja mahdollisimman edullisia. Eteläisessä Euroopassa lämpötila olisi luultavasti toukokuussa jo mukavan kesäinen, kun Suomessa luultavasti kesää saataisiin vielä odotella, Vuonna 2006 tehdystä Eurotourista oli jäänyt erityisesti mieleen Balkanin alue ja Itävallan alpit. Niinpä parhaaksi vaihtoehdoksi alkoi muodostua reitti Dubrovnikista Myncheniin. Tähän väliin mahtuisi monta kiinnostavaa kaupunkia ja kauan haaveilemani Gross Glockner -alppitien ylitys. Matka olisi vielä realistinen, noin 1 200km kahdelle viikolle. Pääpiirteittäin reitti menisi: Dubrovnik - Sarajevo - Zagreb - Ljubljana - Gross Glockner - Mynchen. Tähän pitäisi mahtua upeita maisemia, paljon rauhallisia pikkuteitä ja vähintäänkin riittävästi vuoristoa.
Pallottelin mielessäni kauan hautunutta ajatusta polkupyöräilystä Kauppatorilta jäämerelle, mutta sen aikatauluttaminen kalenteriin ei tahtonut onnistua. Vähille kesälomapäiville joskus heinä-elokuussa riittää aina ohjelmaa ja tekemistä. Toisaalta kesään tuntui olevan liian pitkä aika, enkä malttaisi odottaa reissua niin kauan.
Tutkin myös kovasti karttakirjaa. Tämä ala-asteelta saatu kirja on inspiroinut jo monta reissua ja sen nurkat ovat kärsineet ja kannet alkaneet irtoilla. Eteläinen Eurooppa kiinnosti, siellä olisi paljon nähtävää ja lennot olisivat edullisia. Heinäkuussa tiesin kuitenkin näiden mestojen olevan tupaten täynnä turisteja ja teiden ruuhkaisia. Kaisa taisikin ehdottaa, että jos lähtisin jo toukokuussa, ja minähän otin tämän lupana ja suoranaisena käskynä toteuttaa matka tuolloin. Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa toimisi hyvänä treeninä kesäkuun yhdeksästoista päivä pidettäviin triathlonkisoihin ja aikaa jäisi juuri sopivasti palautumiselle.
Kartoista etsin mielenkiintoisia kohteita ja mietin mahdollisia reittejä. Lennot saisivat olla suoria Helsingistä ja mahdollisimman edullisia. Eteläisessä Euroopassa lämpötila olisi luultavasti toukokuussa jo mukavan kesäinen, kun Suomessa luultavasti kesää saataisiin vielä odotella, Vuonna 2006 tehdystä Eurotourista oli jäänyt erityisesti mieleen Balkanin alue ja Itävallan alpit. Niinpä parhaaksi vaihtoehdoksi alkoi muodostua reitti Dubrovnikista Myncheniin. Tähän väliin mahtuisi monta kiinnostavaa kaupunkia ja kauan haaveilemani Gross Glockner -alppitien ylitys. Matka olisi vielä realistinen, noin 1 200km kahdelle viikolle. Pääpiirteittäin reitti menisi: Dubrovnik - Sarajevo - Zagreb - Ljubljana - Gross Glockner - Mynchen. Tähän pitäisi mahtua upeita maisemia, paljon rauhallisia pikkuteitä ja vähintäänkin riittävästi vuoristoa.
Kommentit
Lähetä kommentti