On satanut vettä koko yön. Olen heräillyt vähän väliä ja aina vaan sataa. No tänään ei ole kuin noin sata kilometriä taitettavana, niin jään telttaan makoilemaan ja kirjoittamaan eilisen tapahtumia ylös. Odottelu kannattaa, sillä kohta kohta aurinko alkaakin paistaa. Miten sillä auringonpaisteella onkin niin valtava vaikutus mielialaan? Vedän läpimärkiä kamoja päälle iloisin mielin ja poistun pellolta polkemaan.
Poljen tasaista laaksonpohjaa eteenpäin pidemmän matkan ja ohitan Hermangorin. Käy jo toisen kerran niin, että kun olen suunnitellut kevyemmän päivän, minun täytyy kuroa jättämää kinni, koko matka on ylämäkeä ja vastatuuli puskee päin naamaa. Ei tullut puolikas päivä tästäkään. Käyn Sparissa tankkaamassa suklaata ja vettä tulevia nousuja varten. Suklaa toimii kyllä hemmeti hyvin. Hauskaa että tällaisessa matkailussa voi vetää mielin määrin raskaita ruokia, kokista, kaljaa ja muuta mässäilyä, eikä varmasti mikään jää vyötärölle.
Kötschahista lähtee päivän ensimmäinen kunnon töyräs ylitettäväksi. Sen jälkeen on taas hetki tasaisempaa laaksonpohjaa, kunnes ylitän seuraavan vuorijonon. Vuorijonot tuntuvat kulkevan länsi-itä suunnassa, joten pohjoiseen päästäkseen on kiipeiltävä useita kertoja. Kapuaminen on kuitenkin jotenkin mielekkäämpää kuin suoraa tietä vastatuuleen runttaaminen. Töppyröistä selvittyäni käyn syömässä herkullisen Grilltellerin, eli lihsekamelskan ja saluunan asiakkaatkin morjestelevat kuin vanhaa tuttua. Tähän on törmännyt koko matkan ajan. Pyörällä kun saavut, olet jotenkin kaikille helposti lähestyttävissä.
Tie jatkaa suht jyrkkää nousua kohti Grossglockneria ja päätän runtata kello kahdeksaan asti. Pääsenkin siinä ajassa jo melkein tavoitteeseeni eli Heiligenblutiin. Oikestaan pääsen jo liiankin lähelle, koska asutuksesta johtuen optimaalista telttapaikkaa ei näy. Kurvaan kuitenkin pienen joen toiselle puolelle ja päätän pystyttää leirin. Polkua varmasti käytetään päivittäin, mutta tuskin enää tänään ja tulen lähtemään aamulla aikaisin. Pääsen upottamaan jalkani jääkylmään jokeen ja olen varma että ne kiittävät tästä huomenna. Ainakin pääsin tänään kuromaan jättämän kiinni ja nukkumaan ajoissa. Telttapaikkani yllä nousevat lumihuippuiset vuoret ja taivas on pilvetön.
St. Stefan im Gaital - Pockhorn 102km
Yht. 1 045km
Kommentit
Lähetä kommentti