Kylläpä uni maistui. Taisin nukkua ainakin kymmenen tuntia. Ahmin aamupalalla kaiken minkä saan sisääni mahtumaan ja pakkailen tavarat. Olen levittänyt pyykkiä kuivumaan ja muita tavaroita ympäri ämpäri joten Dumb-Check on nyt tarpeen. Olen päättänyt jättää Kitzbyhelin käymättä ja suunnata suoraa Myncheniin. Leposykkeet näyttävät siltä, ettei lisää kovatehoista suorittamista nyt kaivata. Poljen siis suoraa pohjoista kohti helteisessä kelissä.
Kahdeksan kilometrin jälkeen se tapahtuu taas. Rengas puhkeaa. Miksi en ostanut uutta ulkorengasta Zellistä kun pyöräkauppoja oli joka nurkalla? Contin Gatorskin on jo todella reikäinen ja saanut varmaan jonkun isomman vaurionkin. Olen vaihtanut sen eteen ja jatkuva jumputus on seuranani. Enää ei hakkaa epätasaisuuttaan perberiin vaan ranteille. No uutta sisärengasta laukuista etsiessäni huomaan, että olen unohtanut tuliaseni hotellihuoneeseen. Ei auta muuta kuin kääntyä takaisin, kun saan renkaan vaihdettua. Ainakin vaihtaminen sujuu jo rutiinilla. Poljen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myötätuulessa takaisin hotellille ja se ainakin sujuu vauhdikkaasti. Täällähän ne tuliaiset respassa minua odottaakin. Valkoinen paperipussi oli jäänyt sängylle. Tästä tuli kuudentoista kilometrin ylimääräinen lenkki, mutta onneksi en suunnitellut tähän väliin kovin pitkää päivää. Kierrän pikku lenkin kaupungilla ja nyt niitä pyöräkauppoja ei näy missään. No eiköhän tällä renkaalla nyt loppumatka selvitä...
Matka etenee joutuisasti ja nyt on sentäs suuri osa almäkeä. Täällä Itävallassa on aivan huimat pyöräilymahdollisuudet: On maastopyöräreittejä sekä mäkiä ja tasaista trikookansalle. Laskettelukeskukset on otettu kesäisin alamäkiajoa varten uuteen käyttöön ja sitten on uskomattoman hienosti merkittyjä, vain pyöräilyyn tehtyjä asfaltoituja reittejä. Nyttäisikin siltä että näillä toimilla on saatu tuhansia turisteja tänne polkemaan. Olisikohan Suomessakin mahdollisuuksia lisätä turismia tähän liittyen? Luontoa ainakin riittäisi.
Lopetan päivän kun sata kilometriä on täynnä. Poikkean tieltä ja lähden etsimään telttapaikkaa. Poljenkin pikku pätkän ylös rinnettä ja maasto näyttäisi sopivalta. Ryömin vielä kahden sähköpaimenen ali jotta saan suojaisan telttapaikan. Aurinko paistaa leiriini vielä muutamia tunteja ja kerrankin on aikaa rauhassa kasailla leiriä ja harjoittelempa hieman valokuvaamistakin. Nyt on niin lämmintä ja mukavaa että tuskimpa tarvii tänä yönä palella teltassa.
Kahdeksan kilometrin jälkeen se tapahtuu taas. Rengas puhkeaa. Miksi en ostanut uutta ulkorengasta Zellistä kun pyöräkauppoja oli joka nurkalla? Contin Gatorskin on jo todella reikäinen ja saanut varmaan jonkun isomman vaurionkin. Olen vaihtanut sen eteen ja jatkuva jumputus on seuranani. Enää ei hakkaa epätasaisuuttaan perberiin vaan ranteille. No uutta sisärengasta laukuista etsiessäni huomaan, että olen unohtanut tuliaseni hotellihuoneeseen. Ei auta muuta kuin kääntyä takaisin, kun saan renkaan vaihdettua. Ainakin vaihtaminen sujuu jo rutiinilla. Poljen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myötätuulessa takaisin hotellille ja se ainakin sujuu vauhdikkaasti. Täällähän ne tuliaiset respassa minua odottaakin. Valkoinen paperipussi oli jäänyt sängylle. Tästä tuli kuudentoista kilometrin ylimääräinen lenkki, mutta onneksi en suunnitellut tähän väliin kovin pitkää päivää. Kierrän pikku lenkin kaupungilla ja nyt niitä pyöräkauppoja ei näy missään. No eiköhän tällä renkaalla nyt loppumatka selvitä...
Matka etenee joutuisasti ja nyt on sentäs suuri osa almäkeä. Täällä Itävallassa on aivan huimat pyöräilymahdollisuudet: On maastopyöräreittejä sekä mäkiä ja tasaista trikookansalle. Laskettelukeskukset on otettu kesäisin alamäkiajoa varten uuteen käyttöön ja sitten on uskomattoman hienosti merkittyjä, vain pyöräilyyn tehtyjä asfaltoituja reittejä. Nyttäisikin siltä että näillä toimilla on saatu tuhansia turisteja tänne polkemaan. Olisikohan Suomessakin mahdollisuuksia lisätä turismia tähän liittyen? Luontoa ainakin riittäisi.
Zell am See - Durchholzen 101km
Yht. 1 208km
Kommentit
Lähetä kommentti