Herään siihen että palelen. Kesämakuupussi ei ole ollut riittävä näihin vuoristo-oloihin. No on jo aikakin herätä. Tänään on reissun viimeinen päivä pyöräillen ja haluan olla ajoissa perillä Mynchenissä. Kaisa on tulossa sinne junalla, kun on ollut tapaamassa kaveriaan toisaalla Saksassa. Tavoitteena on olla siis perillä ennen kello kolmea ja matkaa on noin sata kilometriä.
Päätän oikaista suoraan peltoa alas tielle, mutta piikkilanka ja sähköpaimen pysäyttää menoni. Takaisin jyrkkää rinnettä kiipeäminenkään ei houkuta ja etsin ilman pyörää ulospääsyä. Vaikuttaa että olen joutunut lehmien vankileirien saaristoon, eikä helppoa ulospääsyä ole. Lopulta vie neljäkymmentä minuuttia, että saan pyöräni ja tavarat raahattua kaikkien piikilankojen ali. Olen hikinen ja mudassa. Aamu alkoi näköjään taas seikkailulla.
Päästyäni polkeamaan meno sujuu hyvin. Ylitän Inn-joen ja samalla rajan Itävallasta Saksaan, mutta tämän tietää rajaksi vain siitä kertovasta kyltistä. Hetken kuluttua pysähdyn kahvilaan aamupalalle. Tyttö kertoo, että osaa jotenkuten englantia, joten selitän hänelle aamupalasta, sämpylöistä, kahvista ja appelsiinimehusta yms. Hän viittelöi minut pöytään ja tuokin kohta kahvini. Ehdin ryystää sumpit, mutta muuta ei kuulu ja menen sisään kyselemään. Vaihdan nyt minun huonolle saksankielelle ja löydämme ruokalistan. Iso aamupala sisältää kaksi höttösämpylää, levitteitä, munan ja kahvin. Pieni pelkän kahvin. Syön vielä sämpylät ja munan ja paikan emäntä haluaa lohdutukseksi väkisin ruutata juomapulloihini pahaa mehutiivistettä.
Jossain Alpeilla järjestetään Thirty Days of Thunder - Harley Davidson -tapahtuma ja vastaani on ajellut arviolta toistatuhatta Harrikkaa. Jatkuva jytinä ja pauke on seuranani. Onneksi täällä Saksassakin menee mukavia pyöräilyreittejä sivussa valtaväyliltä. Ne vain on merkitty huonommin kuin Itävallassa. Positiivinen muutos on sen sijaan että hintataso tippuu selvästi. Pysähdyn Ayingiin syömään ja tilaan tottakai Ayinger -vehnäoluen. Jukopliut se maistuu hyvälle helteessä pyöräilyn lomassa! Olen reissun edetessä huomannut, että yksi olut ei vaikuta pyöräilykuntoon kuin korkeintaan positiivisesti. Juoksulenkin kesken ei ehkä tulisi mieleen riipaista puoltalitraa bisseä.
Saavun Myncheniin ja tämä on yksi Saksan vauraimpia kaupunkeja. Hyvä elintaso näkyy selvästi. Ihmiset ovat huoliteltuja, talot isoja ja hyvässä kunnossa ja autot ovat myös hulppeita: Täällä ei ilmeisesti saa tilata uutta autoa kuin M-, AMG-, tai RS-versioina. Toisaalta polkupyöriäkin on valtavasti ja pyörätiet on vedetty hienosti kaupungin läpi. Pujottelen Mynchenin toiselle puolelle ja löydän hotelille.
Tähän päättyy reissuni polkupyöräilyt. Toisaalta on hieno fiilis, että pääsin perille koko matkan polkien, toisaalta haikea kun matka jo päättyi. En ehtinyt vielä ollenkaan kyllästyä polkimien pyörittämiseen. Tämä on ehdottomasti hienoimpia tapoja nähdä maailmaa! Suosittelen!
Durchholtzen - Mynchen 101km
Kommentit
Lähetä kommentti