Heräsin jo hieman ennen kellon soittoa ja täynnä virtaa. Vanhankaupungin kaduilla ei näy enää selfiekeppejä. Roskakuskit lakaisevat roskia, mutta muuten kaupunki on vielä unten mailla. Tarkoitus oli syödä aamupala, mutta se ei vielä onnistuisi. Lähden siis polkemaan rantaa myöden pohjoiseen. Poikkean toisestakin suunnitelmasta, enkä vielä lähde kiipeilemään vuorille. Ilmeisesti uusi moottoritie on avattu ja sunnuntaiaamulla ei ole muutenkaan liikennettä. Niimpä rantatie on mukavan rauhallinen ajella. Slanosta löytyykin sitten erinomainen munakas ja kahvia aamupalaksi. Sieltä tie erkanee kukkulan seinää ylös ja kohti Bosniaa.
Rajanylityspaikaikalla ei näy sen enempää pakolaisia kuin tullimiehiäkään. Ihmettelen siinä hetken, mutta ketään ei kiinnosta tekemiseni. Jatkan matkaa upeissa maisemissa ja mäkiä riittää. Kettu, vuohet ja käki ovat ainoat kulkijat pitkään aikaan. Ihmisiä ei juurikaan näy, eikä ainakaan pyöräilijöitä. Fudis taitaa kiinnostaa näitä enemmän, kenttäkin on kyhätty keskelle ei mitään. Matkalla ihmetten, että miksi jätteet pitää dumpata tien sivuun? Kun elintaso tippuu vaihtaessa maasta toiseen, roskan määrä kasvaa samassa suhteessa. Eikö täällä ole järjestetty jätehuoltoa? Kun vastaan tulee auto, mistä viskataan muovipullo ojaan, päättelen että kyse on sittenkin vain silkasta välinpitämättömyydestä.
Päätän lähteä etsimään lounasta Ljubinjen kaupungista. Bosniassa on noin 40% työttömyys ja täällä taitaa olla vielä enemmän. Kaupunki on aika surullista katsottavaa. Kyselen ihmisiltä ravintolaa ja minut ohjataan kaupungin ainoaan. Tarjoilija kertoo että valittavana on pizzaa tai leipää. Kyseltyäni listaa neiti tuo sen, mutta sanoo että vain kahta löytyy. Saankin hetken päästä pakasteesta lämmitetyn tekeleen. No nälkä lähti ja matka jatkuu. Ohitan villisikavaroituksia, mutta en törmää possuihin. Näitä kylttejä tarvittaisiin myös Mäntsälään.
Aikani taas kiipeiltyäni alkaa huikea alamäki. Tie on suora ja hyvässä kunnossa ja nopeus nouseekin lähelle kahdeksaakymppiä. Viiden kilometrin keskinopeuskin on yli kuusikymppiä. Retkipyöräilykin voi näköjään tarjota aimo annoksen adrenaliiniä! Koko viimeiset kaksikymmentäviisi kilmometriä Mostariin on muutenkin alamäkeä tai tasaista ja olenkin paljon helpommin perillä, kuin tunti sitten luulin.
Ajan vahingossa hostellin ohi ja erehdyn pyörän kanssa vahaan kaupunkiin. Muuten hiljaisessa mestassa tämä sadan metrin matka on tupaten täynnä porukkaa. Ei pääse läpi ja toista kautta kiertäen kurvaan hostellille. Kodikas paikka ja huone on minulle turhankin hieno. Maksoi vissiin 20e. Pesen vaatteita lavuaarissa ja laitan kattolamppuun kuivumaan. Muori paistaa samalla nälkäiselle matkaajalle lettuja. Lätyt ei nyt riitä ja lähden Vanhaan kaupunkiin etsimään ruokaa. Hyppään ekaan raflaan minkä lödän ja ruoka on ok, mutta tarjoilun taso ei päätä huimaa. Alkaa satamaan vettä ja suuntaan takas kämpille. Aikani rötvättyä päätän mennä ostamaan vettä ja syömään jotain lisää. Sataa kuitenkin kaatamalla ja saan kuulla että hanavettä voi huoletta lipittää. Päätän sittenkin jäädä nauttimaan huoneeni tarjoamasta ylellisyydestä ja syömään säilykemuikkuja.
Dubrovnik - Mostar 135km
Yht. 154km
Katso reitti Stravassa tästä!
Rajanylityspaikaikalla ei näy sen enempää pakolaisia kuin tullimiehiäkään. Ihmettelen siinä hetken, mutta ketään ei kiinnosta tekemiseni. Jatkan matkaa upeissa maisemissa ja mäkiä riittää. Kettu, vuohet ja käki ovat ainoat kulkijat pitkään aikaan. Ihmisiä ei juurikaan näy, eikä ainakaan pyöräilijöitä. Fudis taitaa kiinnostaa näitä enemmän, kenttäkin on kyhätty keskelle ei mitään. Matkalla ihmetten, että miksi jätteet pitää dumpata tien sivuun? Kun elintaso tippuu vaihtaessa maasta toiseen, roskan määrä kasvaa samassa suhteessa. Eikö täällä ole järjestetty jätehuoltoa? Kun vastaan tulee auto, mistä viskataan muovipullo ojaan, päättelen että kyse on sittenkin vain silkasta välinpitämättömyydestä.
Päätän lähteä etsimään lounasta Ljubinjen kaupungista. Bosniassa on noin 40% työttömyys ja täällä taitaa olla vielä enemmän. Kaupunki on aika surullista katsottavaa. Kyselen ihmisiltä ravintolaa ja minut ohjataan kaupungin ainoaan. Tarjoilija kertoo että valittavana on pizzaa tai leipää. Kyseltyäni listaa neiti tuo sen, mutta sanoo että vain kahta löytyy. Saankin hetken päästä pakasteesta lämmitetyn tekeleen. No nälkä lähti ja matka jatkuu. Ohitan villisikavaroituksia, mutta en törmää possuihin. Näitä kylttejä tarvittaisiin myös Mäntsälään.
Aikani taas kiipeiltyäni alkaa huikea alamäki. Tie on suora ja hyvässä kunnossa ja nopeus nouseekin lähelle kahdeksaakymppiä. Viiden kilometrin keskinopeuskin on yli kuusikymppiä. Retkipyöräilykin voi näköjään tarjota aimo annoksen adrenaliiniä! Koko viimeiset kaksikymmentäviisi kilmometriä Mostariin on muutenkin alamäkeä tai tasaista ja olenkin paljon helpommin perillä, kuin tunti sitten luulin.
Ajan vahingossa hostellin ohi ja erehdyn pyörän kanssa vahaan kaupunkiin. Muuten hiljaisessa mestassa tämä sadan metrin matka on tupaten täynnä porukkaa. Ei pääse läpi ja toista kautta kiertäen kurvaan hostellille. Kodikas paikka ja huone on minulle turhankin hieno. Maksoi vissiin 20e. Pesen vaatteita lavuaarissa ja laitan kattolamppuun kuivumaan. Muori paistaa samalla nälkäiselle matkaajalle lettuja. Lätyt ei nyt riitä ja lähden Vanhaan kaupunkiin etsimään ruokaa. Hyppään ekaan raflaan minkä lödän ja ruoka on ok, mutta tarjoilun taso ei päätä huimaa. Alkaa satamaan vettä ja suuntaan takas kämpille. Aikani rötvättyä päätän mennä ostamaan vettä ja syömään jotain lisää. Sataa kuitenkin kaatamalla ja saan kuulla että hanavettä voi huoletta lipittää. Päätän sittenkin jäädä nauttimaan huoneeni tarjoamasta ylellisyydestä ja syömään säilykemuikkuja.
Dubrovnik - Mostar 135km
Yht. 154km
Katso reitti Stravassa tästä!
Hienosti näyttää reissu lähteneen käyntiin. Paljon on matkalla nähtävää ja koettavaa. Toivotaan, että pyörä ja varusteet kestävät. Polkijahan on niin rautaisessa kunnossa ettei siitä tarvitse kantaa huolta.
VastaaPoistaOlisi hienoa jos jaksaisit/pystyisit päivitellä matkan vaiheita jopa päivittäin.
Tsemppiä reissuun!