4. Päivä

Herään jälleen aikaisin, nyt luultavasti silkasta tottumuksesta. Kun kyselen hyvää mestaa aamupalalle minut ohjataan hostellin keittiöön. Siellä kokkaillen munia ruotsalaisen eläkeläismiehen kanssa. Eläkeläisiä harvoin tapaa hostelleissa, mutta tämä kuulolaitteella varutettu gubbe on mukava poikkeus.

Lompsin ympäri kaupunkian tekemättä oikeastaan mitään. Aurinko paistaa mutta muuten on kylmä. Kysyn taksikuskilta kyydin hintaa sotamuseolle. Ukkeli osoittelee mittaria ja väittää lyhyen ajomatkan maksavan noin viisikymmentä markkaa eli yli kaksikymmentä euroa suuntaansa. Passaan taksin ja ajattelen polkaista sinne pyörällä. Matkalla takaisin hostellille alkaa väsyttää, mutta bongaan Srebrenican kansanmurhasta kertovan näyttelyn. Päätän käydä nokosilla ja tulla sitten tänne.

Ennen näyttelyyn menoa on saatava lounasta. Olen siirtynyt kolmen lämpimän aterian päivärytmiin. Ruoka on hyvää ja edullista ja energiaa tarvitaan. Löydänkin mestan jossa saan erinomaisen karjalanpaistin. Jälkiruokaa ei ole, mutta koska tarjoilijakin vetää grappaa, se on varmaan paikallinen tapa. No hyvää on. 

Näyttely on pieni mutta vaikuttava. Täällä Bosniassa serbit päättivä toteuttaa oman versionsa lopullisesta ratkaisusta ja lahtasivat yli 8 000 siviiliä ja sotavankia. Kaikki tämä tapahtui vuonna 1995 ylimmän johdon tahdosta ja yk:n rauhanturvaajien ollessa maassa. Poistun näyttelystä mietteliäänä basaariin kävelemään. Mies jolta puuttuu jalka ja toinen käsi katselee, kun pikkulapsi hypistelee muovista kiikarikivääriä. Toinen mies pyörätuolissa ilman kumpaakaan jalkaa rullailee ohi ja tervehtii häntä. Mietin kaikkia niitä luodin- ja kranaatinreikiä mitä täällä on vieläkin talojen seinissä. Mitäköhän kaikkea ohikulkijat ovat mahtaneet kokea? Yritän myös muistella että joko Suomi on luopunut jalkaväkimiinoista, mutta en muista kuulleeni sellaista.

Suoritan huoneessa lihashuoltoa ja Sonja Hong Kongista ihmettelee touhuani. Reidet on ainakin saatu kipeäksi, mitenköhän pyörä huomenna kulkee... Seuraava lepopäivä on vasta Ljubljanassa ja sinne on yli 500km. Täällä Sarajevossa olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin, mutta aikataulu ei anna liikkumavaraa. Tämä on huomattavan leppoisa kaupunki, jota voin suositella kaikille. 

Päätän vielä illallisen jälkeen käydä ottamassa vähän valokuvia ja kapuan kukkulan rinnettä ylöspäin. Tullessani erään hautausmaan kohdalle alkaa mäen päällä olevasta minareetistä kaikua rukouskutsu. Pian kaupungin muista moskeijoista vastataan kutsuun. Tunnelma on sanoinkuvailematon seistässeni hiljentyneen kaupungin yläpuolella ja kuunnellessani kaukaa kantautuvaa laulua.

Seuraavat kaksi yötä on tarkoitus olla teltassa ilman nettiyhteyksiä, joten blogin päivitys on hyvin epätodennäköistä.

Sarajevo - 0km
Yht. 288km