5. Päivä

Syön tänäänkin aamupalan Gubben kanssa hostellilla. En pääse lähtemään aivan niin ajoissa kuin olin suunnitellut, mutta se saattee olla hyvä asia ja vältän aamuruuhkan. Kaupungista poistuminen käy kivuttomasti, vaikka joudunkin ajamaan muutama sata metriä soratietä ja kantamaan pyörän junaraiteiden yli. Tähän suuntaan kaupungista ei lähde muita järkeviä teitä kuin moottoritie.

Pyörä kulkee liukkaasti alaspäin viettäviä teitä, eikä vastatuulesta ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa, maisemat ovat kauniit ja liikennettä on vähän. Retkipyöräilyä parhaimmillaan! Välillä käyn hakemassa jäätelöä ja lounaaksi pizzaa.

 Ajan huti risteyksestä ja pysähdyn ihmettelemään karttaa. Garminin navigoinnissa on ilmeisesti rajoitettu määrä reittipisteitä ja näin pikällä matkalla se on hyvin suurpiirteinen. Paikallinen jamppa rientää jakamaan neuvoja. Hän väittää että minun pitäisi ajaa tulevan vuoristoalueen läpi uudempaa ja isompaa tietä, eikä sitä mitä olen suunnitellut. Olen kuitenkin halukas pysymään poissa vilkkailta teiltä, eikä paikalliset luultavasti ymmärrä pyöräilystä mitään. Vain papat ja lapset ajavat polkupyörällä Bosniassa. Sitä paitsi olen muilla matkoilla oppinut, ettei kannata luottaa niihin jotka tulevat tyrkyttämään apuaan tai palveluitaan.

Suuntaan siis tielle joka lähtee kiipeämään kohti vuoria. Saankin kavuta kauan kunnes saavun pieneen kylään. Ihmiset tuijottavat minua kuin aaveen nähneenä. Tämä ei taida olla suosituin läpimenotie. Kylän jälkeen yllätyksekseni päällyste loppuu. Kartassa tämä näyttää koko matkan samanlaiselta. Samalla saavunkin jonkinlaiselle raja-asemalle joka erottaa Bosnian federaation  ja Rebublik Sprskan. Aseman seinään nojailee kaksi pappaa ja yritän tiedustella että kauanko pompputietä jatkuu. Emme kuitenkaan löydä yhteistä kieltä ja jatkan matkaa. Ei ole ollut tapana kääntyä takaisin. 

Tie huononee entisestään eikä kelpaisi enää edes mökkitieksi. Ajattelen että pyörä ei voi kestää pitkään tällaista rynkytystä. Pysähdyn ottamaan valokuvaa ja huomaankin että takarengas on puhki. Helpotuksekseni totean että kivet eivät vahingoita rengasta, vaan joskus aikaisemmin kumiin on uponnut lasinsiru. Rähjäinen Ladamies pysähtyy tarjoamaan apua, mutta pärjään ilman ja saan renkaan vaihdettua. Rytyytystä jatkuu vielä pitkään ja välillä talutan pyörää louhikossa. Välillä myös puro virtaa tien yli ja joudun rämpimään vedessä. Tieltä erkanevan polun alkuun on laitettu kyltti joka varoittaa miinoista. Bosnian metsissä on vieläkin tuhansia räjähtämättömiä miinoja. Täällä ei tee mieli poketa tieltä. Vihdoin tie lähtee laskuun, mutta kunto ei parane.

Takarengas tyhjenee uudestaan. ilmeisesti lasinsirun tekemästä reiästä kumin väliin pääsee hiekkaa ja ilmat pihalle. Vaihdan taas uuden kumin ja nyt on kaikki varenkaat käytetty. Laskettelen alamäkeen, ohi päreiksi ammutun talon ja vihdoin saavun asutuksen pariin. Maatalon koirat lähtevät perääni hampaat irvessä villisti räksyttäen. Ehdottomasti (tappo)listalle nämä piskit. Kohta rengas tyhjenee jälleen. Minulla on vielä paikka-aine jonka ruiskutan renkaaseen, mutta en saa ilmaa pysymään sisässä. En tiedä itkeä vai nauraa. Lähden taluttamaan pyörää ja oikeastaan heti asfaltoitu tie alkaa. Saan tästä tsemppiä ja yritän paikata rengasta teipillä. Perhe pysähtyy vanhalla mersulla viereen ja kommunikoimme hyvin huonolla saksankielellä. Lopputuloksena Nishiki ängetään puoliksi auton takaluukkuun ja kurvaamme koko porukka seuraavaan kylään. Siellä kyläkaupasta hoituukin rengaspaikka ja avulias Mersumies paikkaa renkaani. Yritän antaa rahaa korvauksena, mutta hän kieltäytyy. Onnistun kuitenkin kaupassa maksamaan hänen kaksi kaljaansa. Väännän renkaan paikalleen ja matka jatkuu. Eiköhän tällä päästä Banja Lukaan.

Ilta alkoi jo kaupalla touhutessa hämärtyä ja alkaa leiripaikan etsiminen. Kurvailen katsomaan muutamia sivukujia, mutta ensimmäiset päättyvät jonkun pihoihin ja vihaiset koirat ajavat minut pois. Täällä on tapana näköjään pitää koiria pihalla häkissä tai noin metrin pituisessa ketjussa. Pian löytyy kuitenkin sopivan näköinen niitetty ruohoalue hieman poissa tieltä. Täällä miinoitetussa maassa kun ei innosta mennä umpimetsään rämpimään. Sekoiltuani tänään monta tuntia hiekkatiellä, olen yltä päältä savessa. Peseytyminen hoituu viereisessä joessa ja sen jälkeen pystytän leirin. Myöhäisellä päivällisellä on tänään suolakeksejä ja suklaata. Huomenna saisi olla vaikka hieman helpompi päivä.

Sarajevo - Siprage 130km

Yht. 418km