6. Päivä

Herään kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. On kylmä, vaikka on melkein kaikki mahdolliset vaatteet päällä. Lämpöasteita ei voi olla montaa ja aamun kosteuskaan ei paranna asiaa. Laitan äkkiä leirin kasaan ja lähden polkemaan. Tie kuitenkin laskee ja aurinko nousee.  Ilma lämpenee nopeasti ja vähennän varustusta.

Tällä matkalla ei ole juuri nähtävää. Etukäteenkin ajattelin että väli olisi reissun tylsin. Täytyy vain nakertaa kilometrejä pala kerrallaan. Maasto on verrattain tasaista ja matka sinänsä taittuu mukavasti. Keskivaiheilla matkaa Garmin gps-kelloni sekoaa ja päättää resetoida itsensä. Sinne meni alkumatkan tiedot, eilisen tiedot ja reitti navigointia varten. Vaikka navigointi olikin hieman epätarkka, oli siitä suuri apu suunnistaessa. Mukanani oleva paperikartta on aivan liian suuressa mittakaavassa että se auttaisi kaupungeissa. Täällä ei myöskään ole jaksettu juurikaan laitella tienviittoja. Mukanani on myös padi johon olen ladannut alueen kartat ja siinäkin on gps. Tämäkin on pelastanut monet kerrat turhalta harhailulta. Padillä pääsee myös nettiin, koska lähes jokaisessa kahvilassa tuntuu olevan wifi.

Loppumatkasta onnistun taas suhaamaan itseni kinttupoluille. Tie kiemurtelee kumpuilevassa maastossa ja on vedetty suoraa mäkien päälle. Täällä on tähänastisista jyrkimmät nousut ja sykerajat paukkuu. Tämäkin tie muuttuu lopulta soratieksi. Ensi kerralla täytyy olla tarkempi reittiä suunnitellessa. Ongelmana oli, että Bosniassa ei päässyt ajelemaan Google street viewillä. Muualta olen tarkastanut tien kunnon etukäteen. Puudeli yrittää taas hyökätä kimppuuni, mutta onneksi sillä on lyhyet jalat ja minulla vielä pohkeissa jotakin jäljellä. Polkaisen räksyttäjää karkuun. Päättelen että kulkukoirat ovatkin harmittomia, koska niillä ei ole omaa reviiriä mitä puolustaa. Pahimpia ovat nämä maatilojen vapaana olevat karvaturvat.

Juuri ennen kuin sora loppuu takarenkaani on jälleen tyhjä. Onneksi olen ostanut lisää renkaita ja paikkoja. Sataa kuitenkin vettä ja olen nälkäinen, niimpä päätän nilkuttaa kaupunkiin. Pumpatulla renkaalla voi lasketella jonkin aikaa alamäkeen ja pääsenkin nopeasti Kostajnican rajakaupunkiin syömään. Vaikka sade loppuukin, telttailu ei houkuttele ja etsin netistä hotellia. Kolmellakymmenellä eurolla lohkeaakin huone sympaattisesta vahasta talosta. Pumppaan renkaan ja lähden  polkemaan hotellille niin tohkeissani, että tullimies joutuu huutelemaan minut takaisin. Passi on kunnossa ja pääsen hotellille. Kylppärissä vaihdan renkaat ja ripustan teltan kattoon kuivumaan. Koristeluni ei ehkä sovi huoneen arvokkaaseen tunnelmaan. Pesen vielä ajokamat ja nyt tukankuivuri varmistaa että ne ovat aamulla kuivat. Taidan olla hotellin ainut asiakas. Ilmapiiri tuo mieleeni erään klassikkoelokuvan Overlook-hotellin...

Spirage - Kostajnica 155km

Yht. 573km 

Katso loppuosa reitistä Stravassa tästä!