Paketoin teltan ja muut tavarat ja lompsin aamupalalle. Olen edelleen ainut asiakas ja saan kuulla että hotelli on perustettu vuonna 1905 ja on paikallisen museoviraston suojelema sisustusta myöden. Kaupungissa on paljon muutenkin hienoja taloja mutta suuri osa on raunioina. Amerikkalaiset pommittivat Kostanjicaa toisessa maailmansodassa ja serbit Yugoslavian sodassa.
Päivän taival alkaa kovalla kapuamisella ja jatkuu tasamaalla navakkaan vastatuuleen. Pyörä etenee kuin siirapissa ja ensimmäistä kertaa reissulla jalat tuntuvat voimattomilta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tästä piti tulla helppo 70km tasamaata Zagrebiin, mutta savipolulla sekoillessa jäin aikataulusta parikymmentä kilometriä jälkeen. Se olisi tänään kurottava kiinni. Muutenkaan meno ei nyt tunnu helpolta.
Takarengas on jumputtanut ahteriin jo pidempään ja olen ajatellut sen johtuvan paikatusta sisärenkaasta. Eilen vaihdoin kuitenkin uuden renkaan ja jumputus on vain pahentunut. Vanne vaikuttaa suht suoralta, mutta rengas on kummallisesti lytyssä. Puran jälleen takarenkaan pois ja suoristan vanteesta heiton. Rengas ja pinnatkin vaikuttaa olevan kunnossa. Joku ukkeli tulee ihmettelemään touhuani, mutta emme ymmärä mitään toistemme puheista. Vääntelen renkaan takaisin paikoilleen ja jäljelle jää enää pieni heitto. "Normal" -sanoo äijä ja kai häntä täytyy uskoa. Hän vaatii vielä että tulen hänen kämpille käsipesulle. Käyn putsaamassa näpit ja ukkeli haluaisi vielä että nappaisimme ryypyt onnistuneen remontin kunniaksi. Päättelen kuitenki ettei grappa nyt paranna ajokuntoani ja jatkan matkaa.
Matka Zagrebiin on tasaista jurnuttamista ja kaupunkialueella homma ei tahdo edetä kaikkien liikennevalojen ja katukivetysten takia. Täältä päin lähestyttäessä Zagreb on harvinaisen ruma kaupunki. Pääsen hostellille ja matkaa tuli lopulta yhdeksänkymmtäkahdeksan kilometriä. Paikka näyttää ennemin hippikommuunilta kuin hostellilta, mutta saan oman huoneen vaikken sellaista tilannut ja vastaanotto on todella ystävällinen.
Pomppaan raitiovaunulla keskustaan ja hostellilla suositeltuun panimoravintolaan. Naapuripöydässä olevien jamppojen kanssa tulee puheeksi paikan olutvalikoima. He pyytävätkin liittymään seuraan. Pian pöytää liittyy myös näiden Gustavin ja Vidin tyttöystävät Hana ja Nika. Hana on käynyt Helsingissä ja hehkuttaa siiloihin tehtyjä valotaideteoksia. Kaverit soittava jazz-bändissä ja he pyytävät mukaan tämän illan keikalleen. Imuroimme panimon erinomaisia oluita aikamme ja sitten käymme Zagrebin musiikkiakatemialla hakemassa Gustavin kontrabasson.
Kun muut menevät virittelemään soittimia, kävelen sillä aikaa kaupunkikierroksen. Zagrebin keskusta on hyvin keskieurooppalaishenkinen ja viimeisen päälle siisti ja hyvin hoidettu. Kävelen myös loputtoman pitkää baarikatua. En ole missään nähnyt näin montaa baaria kuin Zagrebissa. Kaikkien terassit ovat vielä suunnilleen täynnä ihmisiä näin perjantai-iltana. Painelen keikkapaikalle ja Gustav hoitaa minulle ilmaisia oluita. Kaveritkin ovat napanneet jo aika monta, mutta se ei tunnu soittoa haittaavan. Erityisesti pianisti Vid on huikean taitava.
Palailen puolenyön jälkeen hostellille. Palautuminen ei nyt ehkä mennyt ihan niin kuin piti, mutta eiköhän tästä selvitä...
 Kostanjica - Zagreb 98km
Yht. 671km
Kommentit
Lähetä kommentti