Eilinen ilta vaati veronsa ja pääsin liikkeelle vasta kello yksitoista. Päätä särki ja päivästä oli tulossa helteinen. Ei olisi ainakaan liian helpot sataneljäkymmentä kilometriä tulossa. Olin yrittänyt varata hostellia seuraavasta kohteesta eli Ljubljanasta, mutta jostain syystä kaikki vaikuttivat olevan täynnä. En tiedä sekoiliko Hostelworld vai olivatko oikeasti täynnä, mutta en ainakaan halunnut saapua perille myöhään illalla väsyneenä ja joutua etsimään majoitusta. Niimpä törsäsin ja varasin hotellin.
Saavuin nopeasti Sloveniaan ja eipä vieläkään näkynyt pakolaisia. Tyhjä leiri oli sen sijaan kohta rajan jälkeen. Pyöräilykulttuurissa tapahtui nyt selkeä muutos. Sloveniassa on panostettu isosti pyöräteihin ja kahviloissa on minun lisäkseni muitakin trikoomiehiä ja -naisia. Reitti onkin mitä täydellisin pyöräilyyn. Tie seuraa Sava-joen kauniita rantoja, asfaltti on loistokunnossa ja palveluita on tasaisin välein. Päänsärkykin lähti sillä millä tulikin. Enää tyhjät jalat ovat hidastamassa matkantekoa.
Matka eteni ilman kommelluksia ja lämpömittari näytti kahtakymmentäseitsemää astetta. Mietin että mikä teki täällä Sloveniassa pyöräilystä mielyttävämpää kuin aikaisemmin, kunnes keksin että syy on pakokaasu. Bosniassa autot olivat sen verran paskoja, että ilmassa leijaili aina melkoinen käihä. Täällä elintaso on eri luokkaa ja autokanta uutta. Vid selittelikin eilen että Bosnia on ainakin Kroatiassa eräänlainen tabu. He ovat häpeissään että ovat potkineet bosnialaisia päähän ja alistaneet kaikin keinoin. Serbia ei käsittääkseni ole ollut ainakaan parempi, niin ei ihme että Bosnia on vähän jäänyt kehityksessä jälkeen.
Kun saavun Ljubljanaan auringonlasku piirtää alppien ääriviivat taivaanrantaan. Vuoret näyttävät komeilta, mutta samalla jotenkin uhkaavilta. Näillä reisillä ei kummallista mäkeä poljeta ylös, joten huominen lepopäivä tulee tarpeeseen. Täältä pitäisi suomalaistenkin käydä ottamassa oppia pyöräteiden suunnittelusta. Näin helposti en ole ikinä edennyt minkään kaupungin keskustassa. Saavun vanhaan kaupunkii ja minut vastaanottaa noin sadan henkilön kunniakuja joka laulaa Kumbalayah-tyyppistä laulua. Seuraavaksi tuleekin ilotulitus. En tiennyt että tänne pääsemiseni on näin iso juttu. Hotellin respalta selviää kuitenkin, että paikallinen jalkapallojoukkue on juuri voittanut mestaruuden ja sen takia ihmiset on torilla. Hotellissa on myös häät ja tunnen oloni hieman oudoksi kuraisissa trikoissa, kun muilla on smokkeja ja iltapukuja. Saan pyöräni jemmaan ja pääsen itsekin vaihtamaan ykköset niskaan. Sitten vaan kaupungille syömään ja kaljalle...
Zagreb - Ljubljana 142km
Upeaa! Parasta lepopäivää ja tankkausta.
VastaaPoista