Heräämme suht aikaisin ja siirrymme alakerran kahvilaan aamupalalle. Elämäänsä tai ainakin työhönsä kyllästynyt emäntä jakaa meille totillaa, croisanttia, kahvia ja appelsiinimehua. Vähän on ikävä hotellien aamiaisbuffetteja.
Lähdemme polkemaan, ja ei mene kuin kaksi minuuttia, niin olemme Jannen kanssa kadottaneet Ilmarin. No aikansa haahuiltuamme hän löytyy ja pääsemme kunnolla matkaan.
Täyteen pakatut laukun sivutaskut estävät vaihteiden toiminnan. Fiksaan sen mutta kohta laukku taas roikkuu ja hankaa renkaaseen. Ensi kerralla lupaan testata varusteet paremmin. No tällä kertaa nippusideviritys ratkaisee kuitenkin ongelman lopullisesti. Aamupäivä menee siis pienen säädön ja sekoilun merkeissä, mutta matka etenee.
Heti kaupungista päästyämme alkaa kunnon kiipeily. Aurinko porottaa ja hiki lentää. Espanjan aurinko ei sovi kalpeille suomalaisille ja aurinkorasvasta huolimatta ukkojen käsien väri lähestyy Jannen paidan sävyä. Tänään olen päättäny pitää sykerajasta kiinni ja toiset vetävätkin nousuissa kaulaa. No näin tämä sujuu kuitenkin huomattavasti mukavammin eikä hymy ota hyytyäkseen. Tiet kun ovat kuin pyöräilijän paratiisi: kauniissa maisemissa mutkittelevia, asfaltti on tasaista ja autoja ei nimeksikään. Nyt vehreä metsäkin varjostaa mukavasti.
Nousujen vain jatkuessa ja kulman jyrkentyessä alkaa Jannella ja Ilmarillakin vauhdista terävin kärki hiipua ja puntit tasoittuu. Suklaa ja jäätelö maistuu ja välillä on pakko pitää taukoja.
Tällekään päivälle ei osu oikeastaan ollenkaan tasamaata. Laskut ovat mahtavia hyväpintaisilla teillä fiilis korkealla. Jannen paahtaessa edellä mäkeä ylös kaksi heppaa pomppaa tielle ja lähtee kirittämää. Otukset siirtyvät kuitenkin takaisin laitumen puolelle samalla kun saavutamme päivän korkeimman kohdan, eli reilu 700m merenpinnasta. Mahtava lasku johdattaa meidät jo 10 km päähän päätepisteestä ja virtaa on vielä hyvin.
Kolme kilometriä myöhemmin iskee kuitenkin se, mitä ei pitäisi enää tällä kokemuksella tapahtua. Energiat ja vedet loppuvat samaan aikaan ja meno hyytyy totaalisesti. Kituuttelen viimeiset kilometrit majatalolle ja ryytynyt olemus taitaa pelästyttää isännän. Hän kiiruhtaa hakemaan vettä ja esittelee majoituksen. Viehättävä majatalo kauniissa pikkukaupungissa saa minulta täydet pisteet. Vielä kun illan ravintola on loistava, hymy on taas herkässä. Mässäilemme taas pitkän illallisen ja tililemme listalta kaikkea ylimääräistä. Sitten siirrymme lepäämään. Selviää että huomiselle on luvassa kaksi vaikeimman kategorian nousua joten lepoa todella tarvitaan.
San Sebastian - Sain Jean Pied de Port 123km
Yht. 190km
Kommentit
Lähetä kommentti