Etappi 3

Aamulla majatalon isäntä loihtii meille loistavan aamupalan ja polkaisemme liikkeelle. Kymmenen kilometrin jälkeen alkaa sitten jälleen kapuaminen ylös vuoren seinämää ja sitä jatkuukin sitten 17km. Pyörä liikku mukavasti eikä isompia ongelmia ole. Aamupäivän huippu nousee aina 1 375m asti ja maisemat ovat hulppeat. Pistäydymme paikallisessa maastohiihtokeskuksessa jäätelöllä ennen kuin jatkamme alamäkeen. Aika mäkiset ovat näiden mestat maastohiihtoon.

Päästelen edellä ja jonkin matkaa laskettuani jään ihmettelemään mihin muut jäi. Ilmarin pyörästä on löytynyt vika mitä jäivät ihmettelemään.  Takajarrun runko ottaa jarruttaessa kiinni renkaaseen. Kumi on jo hieman kulunut, mutta korjausta sille emme näin tien päällä osaa suorittaa. Pitää ostaa kapeampi rengas kun pääsemme ihmisten ilmoille.

Lasku on niin pitkä ja jyrkkä että kädet ovat hapoilla. Myös vanteet kuumenevat jarruttaessa polttavan kuumiksi. Jos on nouseminen rankkaa niin tuntuu olevan laskeminenkin pisimmissä mäissä. Pyörällä pääsee myös melko kiitettävää vauhtia. Autolla ei olisi mitään jakoa pysyä perässä. Autoista puheen ollen, on muuten ihmeellistä miten vähän liikennettä täällä on. Taidetaan olla euroopan syrjäisimmissä paikoissa.

Lounaspaikassa on vedet loppu, mutta suosittelevat juomaan purosta. Vaikka imodiumit onkin mukana, tähän touhuun emme uskalla lähteä ja juuri kun olemme lähdössä he saavat hanat toimimaan. Matka jatkuu ja ensimmäistä kertaa pääsemme ajamaan tasamaata vuorovedoin. Matka taittuu hetken aikaa hyvää vauhtia, kunnes kiipeily taas alkaa. Etenemme kinttupolkua kahden töyrään yli ja 13% nousut alkavat olla jyrkintä mitä näillä välityksillä pääsee ylös. Tauko huipulla on taas paikallaan kun ukot alkavat ryytymään.

Nousut eivät kuitenkaan lopu tähän vaan vielä alkaa Col de Marieblangue. Tämä Ranskan ympäriajosta tuttu nousu on huomattavan hapottava. Ei niin hirveän pitkä, mutta jyrkkyys kasvaa tasaisesti koko matkan. Tiessä ei ole serpenttinejä joten se ei tarjoa hetkenkään hengähdystaukoa. Serpentiinimutkissa kun on aina loivempi osuus ulkokaarteessa, missä pystyy vähän ottamaan kevyemmin.

Sitten alkaa viimeinen lasku kohti illan majapaikkaa. Tie on loistokunnossa, jyrkkä ja suora. Alempana se loivenee ja kiemurtelee nummien keskellä. Aivan käsittämättömän hauskaa kurvailla reilua vauhtia halki kumpuilevan maiseman, auringon laskiessa taustalla. Hotelli löytyy nopeasti ja pääsemme suorittamaan illan huoltotoimet. Näihin kuuluu pyöräilyvaatteiden nyrkkipyykkaus lavuaarissa.  Pyykinpesuaine nyt unohtui heti ensimmäiseen hotelliin, mutta käsisaippua saa kelvata. Vaatteiden kuivaus hoituukin sitten näppärästi tukankuivurilla. Jälleen kerran todella maukas päivällinen ja sitten lepäämään. Minulla ei ehkä ole ollut aikaisemmin hirveästi sympatiaa Ranskaa kohtaan, mutta nyt täällä on kaikki sujunut hienosti. Erityisesti ruoka on ollut läpi linjan erinomaista.

Saint Jean Pied de Port - Bielle 117km

Yht. 307km

Katso reitti Stravassa tästä!