Heräämme aamuun pelonsekaisin tuntein. Olemme edellisenä iltana tutkineet tulevaa profiilia ja tajunneet että päivästä ei tulisi helppo. Suoritamme siis huolellisen tankkauksen aamupalapöydässä ja vatsa pömpöttäen lähdemme polkemaan.
Nousu alkaa käytännössä hotellin pihasta ja heti ensimmäisenä on luvassa Tourmalet. Reitin isoin nousu ja samalla yksi Pyreneiden korkeimmista. Tämä etappi on ollut Ranskan ympäriajossa mukana jo 80 kertaa. Tie nousee tasaisesti ylöspäin ja maisemat muuttuvat karummiksi. Miehet ovat hiljaisia, vuoria on opittu jo tässä vaiheessa kunnioittamaan. Tai ehkä tien laidalla olevat krusifiksit saavat matkaajat uskonnollisen hartaiksi.
Asfalttiin on maalattu suosikkien nimiä kannustukseksi. Contador, Sagan ja muut pyöräilyn suurnimet ovat kiitäneet näitä rinteitä ylöspäin yleisön hurratessa. Me saamme ajella hiljaisuuden keskellä. Näin sesongin ulkopuolella muita liikkujia ei juuri ole. Tosin noin 70-vuotias herrasmies ohittaa meidät kun olemme pitämässä taukoa. Ukko puskee tasaista tahtia lopulta huipulle asti. Tien jyrkkyys pysyy kohtuullisena ja mekin pääsemme sinne lopulta suht vaivattomasti. Reissun korkein kohta 2 115m on saavutettu! Huipulle on kasaantunut nippu motoristeja ja muutama muukin pyöräilijä, mutta me jatkamme ripeästi matkaa alaspäin. Tänään on vielä paljon tekemistä ennen kuin päivä on pulkassa.
Alhaalla laaksossa vedämme kevyen kolmen ruokalajin lounaan. Taas hyvin ravittuna on mukava lähteä survomaan ylämäkeen. Col de Aspin alkaa lähes välittömästi ja nousemme sitä jonkin aikaa ennen kuin tie kääntyy pienemmälle reitille. Tältä oikopolulta löytyy Col de Ancizan. Nousu alkaa vehreiltä niityiltä, siirtyy metsän viileyteen ja tulee lopulta kattilalaaksoon. Maisemat ovat ehkä aikaisempiakin upeammat, mikäli mahdollista. Lampaat, aasit, pukit ja hevoset seuraavat äheltämistämme ylöspäin. Lopulta tämäkin mäki on selätetty ja laskettelemma alas jäätelölle. Jäätelö on tälläkin reissulla pyöräilijä paras ystävä.
Jotta ei olisi liian helppoa, alkaa päivän kolmas nousu Col de Val Louron Azet. Asfalttiin maalatut tuoreet tekstit kertovat että nousu tulee olemaan tämän vuoden Tourilla. Nousut alkavat jo selvästi saada otteen miehistä ja ilmeet kiristyvät. Olen siirtynyt vaiheeseen jossa sykkeet eivät enää nouse helposti. Nyt täytyy vain antaa kaikki mitä jaloista löytyy. Poljen vuorotellen satulasta ja putkelta. Tie tulee kylään jossa nousun jyrkkyys on hetkelliseti varmaan 15%. On vaikeaa pitää pyörää enää liikkeessä. Mäen taas loiventuessa onnistumme kuitenkin pitämään tasaista russutusta yllä taukoon asti. Olemme pääsääntöisesti polkeneet nousut ylös yhdellä tai kahdella tauolla. Matka jatkuu ja vihdoin saavutamme huipun. Huipulta katselemme vastapäiselle vuorelle ja tajuamme että sinne pitää vielä tänään kiivetä. Alkaa kysymään jo huumorintajua, mutta onneksi hymy ei vielä hyydy.
Taas alas laaksoon, evästä naamariin ja ei muuta kuin ylöspäin. Col de Peyresourde noudattelee edellisen nousun kaavaa. Onneksi aurinko on jo matalammalla ja ei ole aivan niin kuuma. Auringon pahimmin porottaessa kun tuntuu että tehot tippuvat selkeästi. Ainoastaan että pari kilsaa ennen huippua luulemme jo saavuttaneemme sen. Tilanne meinaa lannistaa, mutta kiukulla runttaamme viimeiset nousumetrit. Alamäki jatkuukin sitten aivan hotellin ovelle asti ja voimme onnitella itseämme suorituksesta. 111km ja 3 444 nousumetriä viidentenä päivänä. Näihin voi olla tyytyväinen ja palkitsemme itsemme useammallakin oluella. Huomenna onkin sitten ansaittu lepopäivä Bagners de Luchonissa.
Lutz Saint Savieur - Bagneres de Luchon 111km
Yht. 483km
Kommentit
Lähetä kommentti