Aamulla haemme pyörät varastosta. Vanha vahtikoira seuraa meitä laiskasti. Täydennämme vielä suklaa yms. varastot kaupasta ja suuntaamme vaihteeksi ylämäkeen. Seuraa kolmen huipun ylitys joista kuuluisin on Col de Agnes. Ensimmäisen russutan rauhallisesti, toisen kovemmilla tehoilla ja kolmanteen taas säästellen. Välissä pysähdymme syömään vaihteeksi enrecotea ja kotleetteja. Ruoka on jälleen erinomaista, mutta palvelu alkuun palauttaa mieleen aikaisemmat kokemukset Ranskasta.
Laskettelemme alas vuorelta ja alkaa reissumme pisin possujuna. Jonon ensimmäinen vaihtuu muutaman minuutin välein ja vauhti pysyy loivissa mäissä kiitettävänä. Olemme katsoneet hotellilla ilmeisesti liikaa Giroa, koska kärkimiehellä täytyy aina olla alaote ja irvistys naamalla. Takaa tulevat sen sijaan pyörittelevät peesissä rennosti polkimia.
Laskettelemme lähelle majapaikkaamme, mutta muutama viimeinen kilometri on jälleen nousua. Näihin ei olisi enää millään energiaa, mutta pakko puristaa loppuun. Löydämme majatalon vanhasta kylästä ja paukimme sisään. Vastaanotto tuntuu kuitenkin siltä, kuin meitä ei haluttaisi vieraiksi. Kyltin mukaan ravintolakin pitäisi olla auki, mutta sössötys kertoo että mitään ruokaa ei ole. Tästä voisi vaikka hermostua. No lopulta ukko tekee meille yhden pitsan jaettavaksi. Olemme kai sen verran väsyneitä että emme jaksa välittää ja siirymme lepäämään. Yöllä hikoilen ja näen hulluja unia eikä nukkumisesta tule mitään. Muilla taitaa olla sama tilanne.
Seix - Querigut 129km
Kommentit
Lähetä kommentti