Ilmari lähtee tänään mielummin juoksu- kuin pyörälenkille. Me Jannen kanssa päätämme kuitenkin lähteä polkemaan. Koska eilisen jälkeen takki on kuitenkin vielä tyhjä, lyhennämme suunnitelmaa. Lähdemme pyöräilemään Livignoon ja takaisin. Koska reittiä ei ole suunniteltu etukäteen, ei kenelläkään ole oikein havaintoa mitä tuleman pitää.
Tie on ruuhkaisempi kuin aikaisemmat ja huonommassa kunnossa. Taso alkaa muistuttaa suomalaisia paikallisteitä. Profiili ei ole järin jyrkkä mutta jotenkin voimat ovat vähissä. Jaloissa ikään kuin olisi puhtia, mutta joku sisäinen energia puuttuu. Fiilistä on vaikea kuvailla. Pysähdymmekin melko pian jäätelölle lataamaan akkuja. Noin 60-vuotiaiden hollantilais-ukkojen porukka pysähtyy samalle taukopaikalle. Pyöräily ei katso ikää, ei näköjään edes näillä vuoren rinteillä.
Saamme lisäenergiaa ja matka jatkuu. Luulimme tämän olevan helppo nousu, mutta pituutta sille kertyy noin 30km ja vertikaalimetrejäkin 1 100. Kolmantena ajopäivänä alkanut oikean polven vihoittelu voimistuu matkan edetessä. Kun alkaa vielä sadellakin, päätämme pysähtyä lounaalle ja kääntyä sitten takaisin. Livignoon olisi vielä ollut seitsemän kilometrin laskettelu, mutta haluan säästää voimia ja polveani vielä huomiselle ajopäivälle.
Laskettelu takaisin Bormioon sujuu sitten sitäkin mukavammin. Sama noin 30km loivaa alamäkeä, eikä montakaan polkaisua tarvitse ottaa koko matkalla. Menomatkalla olemme huomanneet tien sivussa automaattisen pyöränpesukoneen ja täytyyhän sitä jäädä kokeilemaan. Viimeistään eilisen rasvanäpin jäljiltä Cannondale kaipaa kovasti kuuraamista. Pyöräliikkeen omistaja tulee käyttämään aparaattia ja juttelemaan niitä näitä. Toinen italialainen pyörittelee pätään kun kerromme huomisista suunnitelmista. Passo Mortirolo tuntuu herättävän kunnioitusta myös paikallisten pyöräilijöiden piireissä. Mielenkiintoista nähdä, millainen töppyrä sieltä oikein löytyy.
Kämpillä Ilmari onkin meitä vastassa. Hänellä on ollut myös päivä täynnä ohjelmaa. Air bnb isäntämme on onnistunut jotenkin hajottamaan Möhkömme takasivuikkunan. Varmaan helppoa selvitellä italiaanojen ja sakasalaisen vuokraamon kanssa vakuutushommia. No sen pitäisi kai olla nyt suhteellisen selvä. Tällä reissulla on riittänyt pikku haasteita kaluston suhteen.
Lähdemme tutustumaan Bormion kylpylään. Täällä maaperästä pulppuaa lämmintä vettä ja kylpylöillä on 2 000 vuotiset perinteet. Tekee hyvää väsyneille jäsenille vähän huljuttaa vedessä ja saunoa. Makailemme 45 asteisessa vedessä ja katselemme lumihuippuisia vuoria. Voisi mennä huonomminkin. Yhdessä saunassa ukkoja makaa pitkinpoikin munasilllaan venyttelemässä paikkoja. Katsomme toisiamme hieman hämmentyneinä ja päätämme mennä takaisin altaaseen. Onneksi saunoissakin on vara valita. Tosin löylyn heittämisestä nämä eivät ymmärrä mitään.
Kylpylää vastapäinen ravintola tarjoaa vielä erinomaiset pizzat ja sitten alkaa päivä olla taputeltu. Huomenna olisikin reissun viimeinen ajopäivä. Nopeasti tämä viikko taas vierähtää. Giron kuuluisimpiin kuuluvat nousut Mortirolo ja Gavia on kuitenkin vielä selättämättä. Saa nähdä onnistutaanko siinä, haaste on ainakin kova.
Kommentit
Lähetä kommentti