Eilisestä ryytyneinä valitsemme toiselle päivälle lyhyemmän taipaleen. Tänään olisi luvassa vain 53km ja ei mitään älyttömiä nousuja.
Laittelemme mökillä maittavan aamupalan ja Janne saa pyöränsä vaihteet taas toimimaan.
Karavaanimme suuntaa tällä kertaa Cortinasta itään ja jälleen mäki lähtee nousemaan käytännössä majoituksen edestä. Myös jyrkkyyttä on mukavasti alusta lähtien. On sunnuntai ja täällä starttaa näköjään paikallinen massajuoksutapahtuma. Kisa viivyttä meitä hieman, kunnes huomaamme että olimme menossa väärään suuntaan.
Aurinko porottaa ja hikinorot valuvat otsaa alaspäin. Pysähdymme tauolle pienen järven kupeeseen. Porukkaa on tullu mukavasti viettämään vapaapäivää tänne luonnonpuistoon. Vähän Coca-Colaa koneeseen ja matka jatkuu. Tällaissa reissussa tulee näköjään hörpittyä koko vuoden Kokiskiintiö kerralla.
Tie tekee piston ylös Tre Cimen huipulle. Profiili jyrkkenee entisestään ja siirryn polkemaan lähes pelkästään putkelta. Pyöräni alkaa natista uhkaavasti, mutta ei auta muuta kuin pyörittää kampea. Hiki valuu ja puuskutus lisääntyy. Lopulta huippu kuitenkin häämöttää, mutta mitään loppukiriä tässä ei enää oteta.
Ylhäällä saamme kouluruokala -tyyppisen lounaan ja vatsat tulee täyteen. Mukava että turisteja ei tällaisella näköalapaikallakaan ryöstetä millään kohtuuttomilla hinnoilla.
Paluumatka onkin sitten suurimmaksi osaksi laskettelua. Ilmarin jarrut vinkuvat ja vaihteet temppuilevat, mutta näistä huolimatta matka etenee ripeästi. Lopussa pääsemme myös pitkästä aikaa paahtamaan kunnon possujunassa. Tällä kertaa pääsemme mökille suhteellisen hyvissä voimissa ja jo kello kolmen aikoihin.
Seuraa pyykkihommia ja muutama palauttava kalja. Kaloreita tankkaamme myös jäätelöllä, omenapiirakalla ja suklaalla.
Illalla suuntaamme astetta hienompaan ravintolaan syömään lihalautasia ja palaamme vatsat pömpöttäen kämpille rötväämään. Huomenna olisikin taas edessä vähän pidempi päivä satulassa.
jaksaa jaksaa.....
VastaaPoista