Herään ja totean Ilmarin laittaneen aamupalan jo lähes valmiiksi. Tänään pitäisikin päästä ajoissa liikkeelle koska päivästä on tulossa pitkä. Jälleen yli 120km sotkemista ja joku 4 000m nousua.
Pääsemme hyvin liikkeelle ja suuntaamme jo tuttua Giaun nousua toiseen suuntaan. Aloitamme rauhassa ja matka etenee mukavasti. Alas päästyämme reitti kääntyy eri suuntaan kun missä olemme aikaisemmin pyöräilleet ja käymme kahvilassa nappaamassa kahvit ja croissantit.
Toinen nousu on lyhyempi, mutta jotenkin tuntuu koko ajan että energiat on vähissä. Lasketeteltuamme alas patistankin poppoon saman tien pizzalle. Roolini näissä reissussa on ollut huolehtia, että porukka syö riittävästi ja ajoissa. Mikään ei ole inhottavampaa kuin että energiat loppuu kesken matkan.
Saammekin pizzat ja syön yhden parhaista lätyistä ikinä. Perus tienvarsikapakka ja pizzat paistetaan puu-uunissa. Loisto homma ja saan paljon virtaa. Lähden paiskomaan seuraavaan mäkeen paljon lujempaa kuin pitäisi, mutta ihme kyllä jaksan pitää lähes samaa vauhtia ylös asti. Mitäköhän siihen pizzaan oli laitettu? No toisaalta taisin polttaa ns. kaikki tulitikut kerralla. Alkaa myös jälleen sataa, mutta muuten kuumana päivänä se lähinnä piristää mieltä.
Päivän viimeinen nousu on loiva, mutta varmaan parikymmentä kilometriä pitkä. Russutamme sitä tihkusateessa hitaasti ylöspäin. Oikea polveni kipeytyi hieman siinä edellisessä nousussa ja hanuri on jo ensimmäisestä päivästä hiertynyt. Vaihdoin pitkät housut tälle päivälle ja ne istuvatkin paljon paremmin. Koemme myös reissun ensimmäisen rengasrikon. Pienet vaivat eivät kuitenkaan estä reissun etenemistä ja laskettelemme pitkän laskun takaisin Cortinaan.
Päivä on pulkassa ja ruoan jälkeen lepäämään. Kovaa touhua, mutta nautimme suuresti pyöräilystä ja näistä upeista puitteista.
Kommentit
Lähetä kommentti