Eilen saavuimme Myncenin kentälle ja säntäsimme etsimään vuokra-Tourania tai vastaavaa. No kävipä sitten hyvä tuuri ja saimmekin Rellun pikkubussin samaan rahaan. Sinisellä pikkubussilla Alpeille suhaaminen toikin hyvät muistot mieleen aikaisemmilta automatkoilta. Pyörät mahtui autoon paketeissaan ja pääsimme nopeasti matkaan.
Itävaltaan saavuttuamme alkoikin ukkonen paukkumaan ja sade piiskaamaan tuulilasia. Toiveissa oli että seuraavana päivänä sää kuitenkin suosisi. Saavuimme illalla oikein viihtyisään alppimajaan ja laittelimme pyöriä ajokuntoon. Itseä ehkä tulevat etapit jännitti sen verran että heräilin yöllä useampaan otteeseen.
Herään jo puoli seitsemän enkä saa enää unta. Lähden etsimään jos kaupungilta saisi aamupalaromppeet. Saavuimme eilen pimeällä ja nyt valoisalla maisemat vasta näkyvät. Upeat jylhät vuoret reunustavat kaupunkia joka puolelta. Tämä kaunis laskettelukohde sijitsee mitä upeimmassa paikassa! Myöskään sadepilviä ei ole enää missään ja aamu sarastaa kirkkaana. Ei tahdo kuitenkaan löytyä mitään aamupalaa vielä tähän aikaan ja palaan kämpille. Muutkin heräilevät pikkuhiljaa ja pääsemme kahvilaan. Italialaisten käsitys aamupalasta on kuitenkin meistä melko kummallinen. Ainakaan pyöräilijälle makea leivos ja kahvi ei ole paras mahdollinen. Saamme kuitenkin myös sämpylää pöytään ja olemme tyytyväisiä.
Valitsemme päivän reitiksi saman tien raskaimmalta vaikuttavan. Neljän töyrään ylitys samana päivänä. Lähes 4 000m nousua ja 120km matkaa.
Jo ensimmäiselle vuorelle kavutessamme alkaa sataa. Pilvet ovat kerääntyneet nopeasti. Niitä on jo joka puolella, joten turha jäädä odottelemaan sateen loppumista. Pyörät kulkevat mukavasti ja kapuamme ensimmäisen mäen päälle helposti. Passo Falzarego on selätetty. Alas laskiessamme sade kastelee viimeistään läpimäräksi ja olemme aivan jäässä. Alhaalla sää poutaantuu ja vedämme pizzaa lounaaksi. Lämpö palailee pikkuhiljaa.
Seuraavaksi kapuamme maisemiltaan upean Passo Pordoin ja heti perään hieman pienemmällä kapuamisella Fedaian. Fedaian alastulo on jyrkkä ja sateen liukastama, joten lasku vaatii normaalia enemmän keskittymistä.
Runsas joukko moottoripyöräilijöitä päristelee ohi jatkuvasti. Myös urheiluautoja riittää. On viikonloppu ja Italian kansallispäivä, niin näitä on varmaan vielä keskimääräistä enemmän. Myös jotain porukkaa, ehkäpä nohevia Audi-myyjiä on päästetty R8:eilla irti.
Syömme päivän toiset pizzat ja alamme russuttaa ylös Giaun rinnettä. Jannen pyörästä lakkaa takavaihtaja toimimasta, mutta onneksi kaikki muut paitsi pienin vaihde ovat melko turhia. Liikenne hiljenee illan edetessä ja auringonlasku värjää vuoret kauniisti. Taitettu matka alkaa jo pakottaa pohkeissa, mutta taistelemme ylös ilman taukoja. Huh, johan oli savotta. Onnittelemme toisiamme ennen laskua takaisin Cortinaan ja kämpille.
Illalla vaatteet jää pesemättä ja pyörät huoltamatta. Ukot taitaa olla aika ryytyneitä ja suuntaavat ruoan jälkeen suoraa nukkumaan. No huomenna ei tule siis ainakaan mitään aikaista lähtöä.
Kommentit
Lähetä kommentti