Tarkoitus ei alun perin siis ollut pitää kahta välipäivää. Ei ainakaan putkeen. Nyt haasteet ukkojen ja kaluston kunnossa kuitenkin ajoivat meidät tähän. Tänään kun siirrytään reissumme toiselle puoliskolle ja vaihdamme majoituksen Bormioon.
Pakkaamme kamat autoon ja Paola tulee tsekkaamaan meidät ulos. Kamojen ahtaminen autoon on melkoinen tetris, koska emme halua purkaa pahvilaatikoita länään. Homma kuitenkin hoituu hienosti ja kurvaamme matkaan. Itse kartturina pystyn tutustumaan paikallisiin kaljamerkkeihin ja matka sujuu mukavasti, jälleen Itävallan kautta koukaten.
Sininen möhkö saapuu parin tunnin ajelun jälkeen Stelvion rinteille ja pääsemme näin etukäteen tutustumaan tulevaan pyöräilyreittiin. No mäkeä ja mutkaa riittää ja tie tuntuu olevan liian kapea isolle autolle. Maisemat ovat komeat ja ulkokaarteen puolella pelottaa katsoa alas. Kyllä tätä kelpaa huomenna pyöräillä.
Saavumme Air bnb kämpälle joka on turhankin hieno meille. Ainoastaan keittiön hieman puutteelliset välineet hieman häiritsevät. Päädymmekin etsimään ravintolaa ja kokkailemaan sitten myöhemmin. Eipä vaan ole liian helppo tehtävä näköjään. Emme tajua Italialaisten ravintolameininkiä. Hetki sitten oli liian aikaista illalliselle ja parin tunnin päästä kaikki paikat ovat jälleen kiinni?! Vaikka yhdenkin meille suositellun paikan aukioloajoissa lukee, että ruokaa pitäisi löytyä, paikan pitäjät ilmoittavat että mesta on kiinni. No ei auta purnata ja siirrymme ainoaa paikkaan mikä tuntuu olevan auki. Amerikkalaista mättöä tarjoavan mestan ruoka on väsynyttä ja palvelu vielä väsyneempää. No se hyvä puoli jenkki-meiningissä kuitenkin on, että annokset ainakin vievät nälän.
Takaisin kämpille syömään jäätelöä (koska ei ollut pakastinta ja kolme litraa uhkaa sulaa) ja sitten nukkumaan. Alkaaki porukalla tehdä taas mieli pistää polkimet pyörimään. Huomenna ns. tupla-Stelvio, eli nousumetrejä pitäisi taas kertyä mukavasti. Katsotaan miten miehet ja pyörät nyt kestää.
Kommentit
Lähetä kommentti