Neljännen päivän aamulla pohdimme ohjelmaa. Minulla ja Ilmarilla satulahiertymät ovat sen verran ilkeitä, että mieli ei tee varsinaisesti hypätä pyörän selkään. Jannellakaan ei ole pakottavaa tarvetta päästä juuri nyt polkemaan ja alamme miettiä vaihtoehtoista tekemistä.
Päädymme hieman patikoimaan läheisille rinteille. Täällä olisi kyllä loputtomasti harrastusmahdollisuuksia: Voisi maastopyöräillä sähköllä tai ilman, vaeltaa, kiipeillä, meloa tai vaikka polkujuosta. Varmaan löytyy myös vauhdikkaampiakin lajeja.
Patikoimme rennosti joku viitisen kilsaa ja löydämme hienon pikku lammen, jonka kirkkaassa vedessä lohikalat uiskentelevat. Palaamme pian suorittamaan huoltoa. Ukoilla alkaa olla jo nälkä ja näemme lupaavan ravintolan. Auto äkkiä parkkiin reippaasti peruuttaen. Parkkitutka ei ole ihan tehtävänsä tasalla ja seuraa reipas rysähdys. No ei näkyviä vaurioita, mutta takana ollut auto on siirtynyt puoli metriä taaksepäin. Jätämme yhteystiedot ikkunaan ja siirrymme syömään. Lounaan jälkeen palaamme autolle, mutta takana ollut on lähtenyt ja eipä siitä enää mitään kuulu. Italialaiset ei suhtaudu autoihinsa ihan samalla (sairaalloissella?)rakkaudella kuin me suomalaiset.
Ilmari vie pyörän liikkeeseen korjattavaksi, koska ei ole saanut vaihteita vieläkään oikein toimimaan. Minä hankin puolestani uuden satulan jos se olisi hanurille armollisempi. Ainakin sadekeli, pitkät päivämatkat ja armottomat nousut ovat olleet liikaa edellisen kanssa.
Illalla paistelemme sisäfileet ja juomme punkut kämpillä. Raaka-aineet on kunnossa ja kasassa on loistava illallinen. Jäätelöä vielä koneeseen ja kalorivaje on tasattu. Nyt vatsan viereen nukkumaan ja huomenna Bormioon. Tänään ei ollut vielä tarkoitus pitää lepopäivää, mutta ehkä se on joskus järkevä kuunnella kroppaa ja ottaa rennosti.
Kommentit
Lähetä kommentti