SAARISELKÄ
Kaldoaivin jälkeen täytyy pitää yksi välipäivä Saariselän kylpylässä, mutta sen enpempää ei malta.
Lähden tutustumaan paikallisiin reitteihin. Juuri heinäkuussa on avattu maastopyöräreitit Urho Kekkosen kansallispuistoon. Kaikesta huomaa heti että täällä on otettu maastopyöräilijöiden tarpeet tosissaan. Reitit on selkeästi merkitty ja opasteet ovat kunnossa. Lenkkini alkaa tylsällä hiekkatieosuudella, mutta vaihtuu nopeasti oikein hauskaksi polkuksi. Tätä on kiva hurjastella ilman rinkkaa selässä. Väliin tulee huonokuntoisia pitkoksia, mutta ne tarjoavat vain sopivasti haastetta.
Reitti jatkuu jyrkällä nousulla Kiilopään rinnettä ja siitä hyvästä palkitsen itseni kahvilla ja munkilla. Loppumatka takaisin on kivikkoisempaa polkua ja sitten leveää hiihtoladun pohjaa. Hauska ja monipuolinen reitti, joka tarjosi sopivasti haastetta ja vauhtia. Monta reittiä jää vielä kokeilematta, mutta tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaan!
SYÖTE
Matkalla takaisin Etelä-Suomeen jäämme vielä yhdeki yöksi Syötteelle. Paikka on todella kuollut, mutta maastopyöräreitit on kunnossa. Käymme ajelemassa helpoksi/keskivaikeaksi luokitellun Iso-Syötteen kierroksen. Tämä reitti on tehty täysin maastopyöräilyyn ja sen huomaa. Selkeät merkimmät, sorastettu polku, helpot pitkospuut yms. Todella vauhdikas ja hauska 20km lenkki joka tarjoaa myös nätit maisemat soraharjuilta. Vaikeina kohtina löytyy muutama jyrkkä nousupätkä.
Iso-Syötteen kierros on ehkä mukavin maastopätkä mitä olen koskaan ajanut. Maisemat nyt ei enää eroa niin hirveästi Etelä-Suomeseta, mutta kyllä täälläkin meinasi poron kanssa pitkoksilla törmätä. Täältäkin jäi muutama reitti ajamatta, mitkä täytyy vielä joskus käydä testaamassa.
Kommentit
Lähetä kommentti