Illalla vatsanväänteet oli helpottaneet, mikä oli hyvä uutinen. Se että totesimme Col de Iseranin olevan kiinni, puolestaan huono. Lunta oli liikaa ja eivät olleet saaneet vielä tietä avatuksi. Muutimme siis reittiä ja kiertäisimme vuorimassiivin lännen puolelta, tuttu Madeleine nyt toisesta suunnasta nousten.
Lähdemme polkemaan vaihteeksi puolipilviseen säähän ja loivaan alamäkeen. Possujunamme puksuttaa laaksonpohjaa nelisenkymmentä kilometriä. Nappaamme jäätelöt ja lähdemme kiipeämään pienempää tietä kohti Madeleinen huippua. Lämpötila on sopiva, liikennettä ei oikeastaan ollenkaan ja pakki kunnossa. Pyöräilyä parhaimmillaan.
Kymmenkunta kilometriä ja noin 1 000 nousumetriä myöhemmin meno kuitenkin tyssää. Reitti on suljettu tietyön takia. No jos haluamme ehtiä suunnilleen ajoissa illan majoitukseen, takaisin alas laskeminen ja laakson toistapulta ylös uudelleen kapuaminen ei ole vaihtoehto. Päätämme yrittää läpi, kun ketään ei näy missään.
Ohitamme työmiesten parakin ja siellähän kaikki ovat lounaalla. Joku huuhtaa peräämme. Auttavalla englannin kielellä kundi sanoo, että älkää tulko enää uudestaan. No ei kyllä ajateltukaan ja jatkamme nousua. Varoitus suljetusta tiestä olisi kyllä reilua laittaa sinne alarinteeseen.
Muutama sata nousumetriä myöhemmin tie tulee autioituneeseen hiihtokeskukseen. Ketään ei näy missään emmekä saa lounasta. Muistelemme että äijän baarista huipulta saisi vielä muutaman tunnin ajan ja jatkamme kammen pyörittämistä.
Huipulla tosiaan ravintola on auki ja tarjoaa maittavat burgerit ja liekitetyn ankkavartaan. Hienoa, ettei tämmöinen täysin ohikulkevien turistien varassa oleva paikka tingi yhtään ruoan laadusta. Ranskalaisilla tuntuu oleva ylpeys keittiötaidoistaan.
Laskemme tuttua reittiä alas vuorelta ja käännymme itään seuraavaa laaksoa seuraamaan. Aamusta poiketen tien vierellä kulkeva joki virtaa meitä vastaan ja possujuna kulkee selvästi hitaammin. Paikoin joudumme kulkemaan valtaväylän vartta, mutta suurimmaksi osaksi pyöräilijöille on tehty oma tie. Yhdessä kohtaa pyöräilijöille on tehty jopa puolitoista kilometeriä pitkä tunneli. Louhinta on varmasti maksanut valtavasti, mutta me emme valita.
Rullailemme viimeiset parikymmentä kilometriä kämpille leppoisaa vauhtia ja pääsemme perille ajoissa ja hyvävoimaisina. Tällä kertaa onkin vuorossa Airbnb. Kämppä onkin aivan uusi ja hieno. Joku on myös jättänyt meille sixpackin jääkaappiin. Kyllä ukkoja hymyilyttää hienon ajopäivän jälkeen. Ja huomenna vielä lepopäivä. Upeaa!
Kommentit
Lähetä kommentti